Mitä suunnistustaito on?
Suunnistustaito ja siihen liittyvä ajattelu jaetaan kolmeen osaan: perustaitoihin, toiminnan ohjaukseen ja suorituksen hallintaan. Perustaitoihin sisältyvät taidot, jotka liittyvät karttakuvan hahmottamiseen sekä taidot, jotka tukevat ja varmistavat sujuvaa etenemistä. Toiminnan ohjaus sisältää suunnitelmallisuuden, taidon ohjata omaa katsetta ja kykyä odottaa tiettyjä asioita näkökentän ulkopuolelta eli toteuttaa havainnointi-ennakointi -ketjua, jossa ajattelu etenee joko kartta tai maasto edellä. Suorituksen hallinta käsittää taidon keskittyä eli fokusoida ajattelu kunkin tilanteen vaatimusten mukaisesti koko suorituksen ajan.
Suunnistustaito voidaan jakaa perustaitoihin, toiminnan ohjaukseen ja suorituksen hallintaan.
Perustaidot
Perustaidot rakentuvat järjestelmällisen ja pitkäjänteisen harjoittelun myötä. Kun toistoja on tarpeeksi, perustaidot automatisoituvat eikä niiden käyttöä tarvitse enää suunnistaessa miettiä. Perustaidot saattavat vaihdella urheilijoiden ja maastotyyppien välillä. Perustekniikka onkin yksilöllinen ja uusien maastotyyppien mukana kehittyvä ominaisuus.
Kyky muodostaa kartan perusteella kuva maastosta ja maaston perusteella kuva kartalle, on huippusuunnistajalle tärkein perustaito. Tärkeää on myös osata poimia ne kohteet, jotka kyseisessä maastossa erottuvat parhaiten ja joiden avulla suunnistaja löytää perille (pelkistäminen). Näitä taitoja tukemaan ja suunnistusta vauhdittamaan voidaan käyttää kompassia sekä matkan arviointia. Suunnistajan kannattaa rakentaa oma hyvä tapa rastityöskentelyyn, johon sisältyy leimauksen ja rastikoodin varmistamisen lisäksi rastille tulo, seuraavan välin suunnittelu ja rastilta lähtö. Välinetekniikkaan lukeutuu kartanluku ja kompassin käyttö sekä leimaustekniikka. Leimaustekniikka korostuu sprintissä, mutta kansainvälisissä arvokilpailuissa touch free -leimaus on yleistynyt, mikä vähentää näin välinetekniikan merkitystä entisestään.
Toiminnan ohjaus
Toiminnan ohjaus on suunnittelua sekä ennakointia ja havainnointia. Suunnistaja tekee reitinvalinnan rastivälille ja tämän jälkeen mikroreitinvalintaa näkökenttää hyödyntäen parhaimman mahdollisen reitin löytämiseksi. Perinteinen suomalainen ratasuunnittelu johtaa usein siihen, että suora reitinvalinta on paras, mutta esimerkiksi mannermaisissa maastotyypeissä paras reitinvalinta saattaa olla kaukanakin rastiväliviivasta. Tämä on tärkeää huomioida harjoittelussa; kun tavoitteena on päästä kansainväliseen kärkeen, vaatimuksena on osata tehdä reitinvalintoja erilaisissa maastoissa.
Ennakointi ja havainnointi takaavat sujuvan etenemisen maastossa. Erityisesti peitteisissä maastoissa suunnistaja muodostaa kartan perusteella itselleen kuvan siitä, mihin on menossa. Havainnoiva suunnistus, jossa suunnistaja havainnoi näkemänsä kohteet ja sijoittaa ne kartalle, toimii erityisesti avoimissa maastoissa. Näiden kahden toimiva yhdistäminen takaa vauhdikkaan ja hyökkäävän suunnistuksen, kun kartasta pelkistetään tarvittava tieto ja havainnot pyritään tekemään mahdollisimman kaukaa näkökentästä. Lisäksi kompassisuuntaa voidaan vielä käyttää edelleen vauhdittamaan ja varmistamaan suunnistusta. Ennakointi ja havainnointi jatkuu rastille asti ja usein rastinotossa hyödynnetään rastipisteelle johdattelevaa maastonmuotoa tai muuta selkeää kohdetta.
Verrattuna metsässä tapahtuviin suunnistussuorituksiin, sprinttisuunnistuksessa tärkeimmät suunnistustehtävät ovat reitinvalinnan tekeminen ja sujuva toteutus rastivälillä, sillä reitinvalintojen määrä on rajoitettu ja rastit sijoitetaan selkeisiin kohteisiin. Koska sprintissä olennaista on suunnistuksen sujuvuus ja hyvin lähellä maksimaalista pidetty vauhti, on ennakointi erityisen tärkeää. Lisäksi suunnistajan kohtaamat häiriötekijät sprintissä voivat olla hieman erilaisia kuin metsässä; esimerkiksi yleisöä saattaa olla koko suorituksen ajan.
Suorituksen hallinta
Onnistunut suunnistussuoritus vaatii suorituksen hallintaa, joka tarkoittaa kykyä käyttää perustaitoja ja ohjata toimintaa kaikissa tilanteissa. Keskittyminen edellyttää oman ajattelun tunnistamista ja taitoja kääntää ajattelu takaisin olennaiseen. Harjoittelun myötä rutiinit kehittyvät ja perustaidot sekä toiminnan ohjaus voivat olla automaatiotasolla, mutta suorituksen hallintaa tarvitaan niihin tilanteisiin, joissa automaattinen toiminnan ohjaus järkkyy. Virheetön suunnistussuoritus edellyttää jatkuvaa keskittymistä, mutta taitava suunnistaja tietää myös, miten keskittymistä voi suorituksen aikana säädellä parhaan mahdollisen lopputuloksen saavuttamiseksi.
Olennaista suunnistussuorituksen onnistumiseksi on tietoinen läsnäolo eli keskittyminen siihen, mikä on tässä hetkessä olennaista ja mitä juuri nyt tapahtuu. Tätä taitoa tarvitaan paljon suunnistussuorituksen aikana, kun suunnistaja huomaa ajatusten olevan jossain muussa kuin suunnistuksessa ja on tärkeää voida kääntää ne heti takaisin suunnistukseen. Taitavat suunnistajat vaihtelevat keskittymisen kohdetta ja tasoa sen mukaan mitä vaaditaan.
Sisäiset mallit suunnistuksessa
Suunnistusharjoittelulla rakennetaan sisäisiä malleja toiminnan ohjaukseen.
Erilaiset oppimiskokemukset muodostavat toiminnasta lopulta mallin, jonka avulla ihminen voi toimia automaattisesti kussakin tilanteessa. Nämä mallit ovat kuitenkin alttiita häiriötekijöille, minkä takia esimerkiksi suunnistajan tulee tiedostaa omat mallinsa suunnistustilanteissa, jotta tilanteessa, jossa häiriötekijä vaikuttaa toimimiseen, voidaan tietoisesti suorittaa mallin mukainen toiminta. Niin ikään mallit tulee tiedostaa, jotta niitä voi kehittää. Ihmisen ajatteluun merkittävästi vaikuttavat tunteet, motivaatio ja sosiaaliset ympäristöt, mitkä voivat toimia häiriötekijöinä ja siten voivat suorituksen aikana kääntää helposti ajatukset muualle.
Suunnistus voidaan nähdä huipputasolla toimintana, jossa on sisäiset mallit toiminnan ohjaukseen. Nämä mallit ovat yleistyksiä, sillä suunnistussuoritus on jokaisella kerralla erilainen. Mallit toimivat parhaimmillaan ilman erillistä urheilijan käskytystä, mutta niiden automaattisuus kärsii häiriöistä.
Suunnistustaitoharjoittelulla pyritään rakentamaan näitä sisäisiä malleja ja analysoimalla niitä pyritään kehittämään ja tuomaan tietoisiksi mahdollisten häiriötilanteiden varalle. Siksi nämä kognitiiviset prosessit ovat tärkeitä huomioida harjoittelussa; onhan jokainen oikeaan suuntaan otettu askel lopulta juuri oikeiden päätösten tulos.