Oppiminen

Taidon oppiminen jaotellaan varhaiseen eli kognitiiviseen, assosiatiiviseen ja lopulliseen eli autonomiseen vaiheeseen (mukaeltu Keskinen, E./Kuusinen, J. 1995, 83-85).

Suunnistustaitoharjoittelussa tavoite on taitava suoritus. Taitava suoritus on tavoitteellista toimintaa, minkä aikana tehdään jatkuvasti ja oikea-aikaisesti eri vaiheita. Suoritus ei vaadi ohjaukseen tietoista tarkkaavaisuutta eikä ulkoisia vihjeitä tai palautetta. Taitava suunnistaja pystyy ennakoimaan tapahtumia jo hyvissä ajoin ja suorituksen taso säilyy vaikeissakin olosuhteissa. Taitava suunnistaja onnistuu häiriötekijöistä huolimatta, kun taas huonomman taidon omaavalla riski epäonnistua häiriötekijöiden vaikutuksesta on suurempi.

Ympäristö aktivoi suunnistajan tietyn sisäisen mallin, joka on apuna ohjaamassa toimintaa kohti tavoitetta. Harjoittelun myötä lisääntyvät ja kehittyvät sisäiset mallit ovat yksinkertaistuksia, mikä mahdollistaa esimerkiksi suunnistajan taitavan etenemisen hänelle uudessa maastotyypissä. Suoritus on pitkään kestäneen oppimisen tuloksena hierarkkisesti rakentunut, mikä tarkoittaa sitä, että alemman tason mallit tukevat ylemmän tason malleja. Suunnistuksessa tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, kun suunnistaja lähestyy pienipiirteistä aluetta, josta hänen on vain tarkoitus mennä läpi mahdollisimman nopeasti, hän tunnistaa tarpeen pelkistää paljon ja käyttää kompassia (ylempi taso) ja ottaa suunnan kompassilla sekä lukee vain isoimmat kohteet kartalta (alempi taso). Ensin on opittava alemman tason mallit eli perustaidot. Taidon todelliseen hallitsemiseen tarvitaan usein noin kymmenen vuoden harjoittelu, mutta pelkkä määrä ei riitä; oikeita menetelmiä käyttäen oppiminen tehostuu.

Taitojen oppiminen tapahtuu vuorovaikutuksena oppijan ja oppimisympäristön välillä. Valmentajan tehtävä on tarjota oppijalle uusia ja erilaisia oppimisympäristöjä, joissa voi turvallisesti sekä onnistua että epäonnistua.

Oppiminen tapahtuu usein tiedostamatta, joten on tärkeää tarjota motivoivia, virikkeellisiä ja mahdollisimman aitoja harjoitteluolosuhteita. Oppimista edesauttavat opittavan asian mielekkyys, loogisuus ja tuttuus. Tällöin asia on helpompi jäsentää suhteessa aikaisempiin kokemuksiin. Jäsennystä auttaa se, että valmentaja ennen harjoitusta kertoo, mitä harjoituksessa harjoitetaan, jolloin suunnistaja osaa yhdistää harjoitettavan asian jo oppimaansa. Valmentajan on hyvä tietää mitä kukin urheilija jo osaa ja opettaa urheilijaa kyseisestä lähtökohdasta. Kun rata suunnitellaan pätkiin, valmentaja voi antaa palautetta ja vinkkejä jo suorituksen aikana.