Taito ja vauhti

Taito on vauhtiin sidonnainen

Jo nuorena on tärkeää ajatella niin, että lähdetään siitä, että kukin tekee oman tasoisen suorituksen. Tämä tarkoittaa, että suunnistetaan ja juostaan juuri niin kovaa kuin osataan mahdollisimman puhtaalla suorituksella.

Vaikka suunnistusharjoittelussa lähdetäänkin siitä, että rata suoritetaan puhtaasti riippumatta vauhdista, on tärkeä muistaa, että jo nuorena vauhtireserviä voi olla ja fysiikkaa pitää kehittää samalla kuin suunnistustaitoa. Vaativilla radoilla jää fyysisesti lahjakkaalla suunnistajalla usein vauhtireserviä käytämättä, eli kunto edellyttäisi kovempaan vauhtiin, mihin taidot antavat mahdollisuuden. Tämän vuoksi onkin tärkeää, että suunnistussuorituksia harjoitellaan myös riittävän helpoilla ja vauhdikkailla radoilla, jotta fyysisiä ominaisuuksia kehitetään riittävästi ja luodaan edellytyksiä vauhdin pitoon vauhdikkaissa maastoissa ja helpommilla rastiväleillä.

Suunnistusharjoittelun päämääränä on pienentää oman suorituksen ja vauhtireservialueen välistä eroa. Se onnistuu kehittämällä omaa suunnistustaitoa laadukkaiden toistojen kautta. Lisäksi on huomioitava, että fyysisen kapasiteetin lisääntyessä suunnistustaidon tulee mukautua lisääntyneeseen vauhtiin, mikä vaatii niin ikään taitoharjoittelua. Taito on aina vauhtiin sidonnainen.

Jos tarvittavat taidot ovat olemassa, jää kiinni suorituksen hallinnasta pystyykö urheilija jokaisessa suorituksessa toteuttamaan omaa taidollista parastaan. Mielikuvaharjoittelulla toistoja saadaan lisää ja niissäkin on olennaista se, että keskittyminen pysyy koko ajan suunnistusajattelussa ja että mahdolliset ajatuskatkot huomataan ajoissa ja pysäytetään.