19-24 -vuotiaana

19-24-vuotiaana

19-24-vuotiaana suunnistustaitoharjoittelussa pyritään suoraviivaisuuteen ja vauhdikkuuteen. Suoraviivainen suunnistus vaatii suunnitelmallisuutta, pelkistämistä ja kompassin käyttöä. Tähän tulee yhdistää vauhdikas ja varma rastinotto, jossa rastille saavutaan suoraan ja suunnitelmallisesti. Suunnistajan tulee harjoitella ja kehittää omaa suunnistustaan vauhdikkaammaksi niin, että reservialue pienenee mahdollisimman paljon. Rastinottoharjoitteluun valmentaja luo mahdollisuuksia opetella erilaisia taktiikoita, minkä jälkeen suunnistaja opettelee käyttämään oikeassa tilanteessa oikeaa taktiikkaa. Myös rastityöskentelyä voi edelleen hioa. Pyrkimys on virheettömään suoritukseen, ja suunnistajan tulee kehittää omaa taitoaan niin, että suunnistus on samalla vauhdikasta ja varmaa.

Perustaidot ja suunnistusajattelu ovat automaatiotasolla. Suunnistajalla on kyky keskittyä koko suorituksen ajan ja hänellä on taitoja, joilla kääntää ajatus takaisin suunnistukseen ajatusten harhauduttua. Suorituksenhallintaa harjoittaessa harjoituksia tehdään paineen alaisena, väsyneenä ja ylivauhdilla. Ylivauhdilla tehtävissä harjoituksissa harjoitetaan myös urheilijan kykyä tehdä päätöksiä intensiivisemmällä kuormituksella. Normaalia kisavauhtia kovempaan harjoitteluun on hyvä hyödyntää esimerkiksi intervalliharjoittelua, alamäkisuunnistusta tai suuren mittakaavan karttoja. Tällaisten harjoitusten jälkeen analyysiin kannattaa sisältää pohdintaa siitä, miten urheilija voisi aina juosta yhtä kovaa: millaisia taitoja tulee vielä kehittää, jotta sama vauhti olisi mahdollinen koko kisan ajan vai onko kyse vain fyysisen kapasiteetin rajoitteista?

Taitoharjoitteluun voi lisätä tutuissa maastoissa manipuloituja karttoja tai yösuunnistusta. Leiritys on tärkeää, jotta taitoharjoittelu voi olla ympärivuotista ja jotta urheilija saa kokemuksia erilaisista maastoista. Harjoittelu voi keskittyä arvokilpailujen tyyppimaastoon ja niiden vaatimusten kanssa työskentelyyn. Erityisesti reitinvalintaharjoituksissa keskitytään arvokilpailujen tai pääkilpailujen maastotyyppien vaatimuksiin. Kun suunnistaja on jo taitava ja harjoitellut paljon, kehitystä ei tule, jos jokaisessa harjoituksessa ei ole jotain tiettyä tavoitetta ja jos jokaisesta harjoituksesta ei tehdä analyysiä. Jos suunnistaja ei pysty kävellen suunnistamaan rataa ilman virheitä, on perustaidoissa todennäköisesti jotain parannettavaa. Myös perustaitojen harjoittelua kannattaa jatkaa koko ajan.

Analysoinnissa pidetään yllä jo aiemmin esiteltyjä analysointikeinoja, mutta pääpaino suunnistustaidon analysoinnissa on maksimi- ja suunnistusvauhdin erojen analysoinnissa. Virhemääriä analysoidaan ja pyritään pienentämään virhemäärät minimiin. Mielikuvia käytetään paljon harjoittelussa sekä suoritusten analysoinnissa. Vireystilaa voidaan analysoida ja pyrkiä kehittämään suoritusta senkin avulla. Suorituksenhallinta voidaan käynnistää jo ennen suorituksen alkua, ja suunnistaja rakentaa itselleen mallit siihen, miten hän valmistautuu kilpailuihin ja miten hän on valmiina jo lähtökellon soidessa.